...ja sen jälkeen
Sä et pelkää enää. Viimeinen enkelinhöyhen muuttuu sun kädelläsi timantiksi, jonka sä annat pudota vetenä maahan. Se elää taas.
Sisällä tuoksuu kodilta, turvallisuudelta. Hiljaisuus tappaa yksinäisyyden pelon, sulkee sen säkkiin, hukuttaa auringonpaisteeseen.
Sun toivosi sirpaleet on teipattu yhteen ja taas se sykkii, lämmin veri virtaa varpaisiin asti. Niiden alla usvamatto narisee. Jonakin aamuna tulee tuuli. Se puhaltaa maton pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat erittäin tervetulleita, kiitos!